Nostalgian täyteinen kävelyretki

Ensikskin brace yourselves, koska täs postauksessa on sikana kuvia! Tosiaa siis, tossa yks päivä tehtii Samin kaa kävelyretki Kiiskinmäestä Kanavansuun koululle, eli miun vanhalle ala-asteelle ^.^ Käppäiltiin eka Murheistenrantaan ja siitä Kanavansuun asuinalueitten läpi, ja näytin kaikki paikat missä oon asunu ja leikkiny :D Ja tosiaan lopulta saavuttiin koululle.

Oli iha super mahtii käyä siel koululla ja Kanavansuulla ylipäänsä, koska en oo ollu siellä ikuisuuksii :O Vaik moni asia oliki muuttunu, ni oli silti ihana nähä niit samoja pikku mettiä ja puita ja pusikkoja, joissa samoiltiin kavereitten kanssa pentuna. Pitemmittä puheitta, antaa kuvien kertoa loput tarinasta. Nauttikaa!

First of all, brace yourselves 'cause this post contains a lot of pictures! Anyhoo, couple days ago Sami and I took a walk from my mom's place (in Kiiskinmäki) to my former elementary school in Kanavansuu. First we walked to Murheistenranta beach and through the Kanavansuu's neighborhood, and I showed him all the places where I've lived and played :D And so eventually we arrived to the school.

It was amazing visiting the school and my old neighborhood 'cause I haven't been there in ages :O Even though many things had changed it still was so wonderful to see those same little forests and trees and bushes where my friends and I used to play as kids. Without further ado, let the photos tell the rest of the story. Enjoy!

When I saw this view I was amazed. This used to be nice little "meadow" where we would play and run around. And now it's like this little forest :O Whaaaaaat! Still nice tho

I mean really, doesn't kids anymore play here or what o.O

At the backround you can see one of the houses I used to live :D It's the farthest one

So cute :*

First of all, when I was little it took me one or two hours to get home after school, even though it should've taken only 20 minutes. I would climb in trees and rocks, and stop to look at the ants or funny looking leaf or basically anything :D And usually I would stop by this stone book and fictitiously write something on it. Often I was just saying hi to my old dog who passed away when I was little. To this day I still don't know what is the meaning with this stone book. There isn't anything there that would explain it. But you know, who wouldn't like a mystery ;)

Some of the rocks I used to climb :D

And finally we arrived at the school!

So many memories. Dem feels!

:P

We used to play 'ruutuhippa' (square-tag) in this

Meet 'apinatalo' (monkeyhouse)

I really like this photo, even though I would prefer if also my face would be in it xD

He's a little frustrated to me 'cause almost as soon as he sat down I asked if he could stand up so that I could take a picture without anyone in it xp I might've had said that couple times earlier xD

Run forest run

My shadow looks so funny xD

That's all folks ;D On ehkä huomattavissa, et innostuin taas pitkästä aikaa kuvailemaan miu järkkärillä ^-^ Nähkäämme taas!

You might have noticed that I got excited about taking photos with my SLR after such a long time :D See you guys!

-x-

Minä lähden Pohjois-Karjalaan.

   Kuten otsikosta saattaa käydä ilmi, niin olen tosiaan lähdössä Pohjois-Karjalaan, Joensuuhun. Muutan sinne viikonlopun aikana ja ensi kuussa miulla alkaa työt Joensuun Kukkatalolla ^_^.

   Pääsin tosiaan Joensuun Kukkatalolle oppisopimuskoulutukseen. Miulla kun ei oo minkäänlaista aiempaa koulutusta alalta, niin miun pitää ensiks käyä puutarhurin perustutkinto. Sitten sen jälkeen pääsen suorittamaan floristin ammattitutkintoa! Oon niin innoissani!! Floristina olo on ollu miun haaveena ala-asteelta lähtien. Pienenä en tosin tiennyt floristi-sanaa, mutta tiesin haluavani olla kukkakaupassa töissä.

   Nyt enää pitäs saaha tää muutto alta pois. Alan kyl jo pikkuhiljaa olee iha täynnä koko muuttoo >-<. En oo siis aikasemmin muuttanu kaupungista toiseen. Oon muuttanu vaa Lappeenrannan sisällä.

   Vaikka muutto vähän käykin hermoille, ni on tää silti myös aika haikeeta. Oon asunu koko pienen ikäni Lappeenrannassa ja nyt kun lähdön hetki lähestyy, ni huomaan itteni olevan surullinen. Olo on tosi haikee, kun ajattelee täältä pois muuttoa.

   Tottakai oon samalla tosi innoissani maisemanvaihdosta. Saa uutta näkökulmaa elämään ja tutustuu uusiin ihmisiin. Mitään järkyttävää kulttuurishokkiakaan ei pitäisi tulla, koska muutan kuitenkin Karjalasta toiseen :D. Sellasista selkeistä eroista tulee ekana mieleen rieska xP. Kun ainakin oman perheen kesken, täällä Etelä-Karjalassa, rieska on aina ollut se sellainen limpunnäköinen leipä. Pohjois-Karjalassa taas rieskalla tarkoitetaan enemmän sellaista lepuskannäköistä leipää. Enköhän mie tuosta kuitenkin selviä ;D.

Tässä tuleva työpaikkani!

Ensimmäinen miun tekemä kimppu \(^.^)/

Sitten pari kuvaa muistakin kimpuista mitä tein :3

Seuraavat kolme tein Häämessuja varten :)

Tää on miun suosikkikohta Joensuuhun ajaessa (tai sieltä lappeenrantaan). Mie vaan tykkään tosta kyltistä nii paljo :D

 Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tää teksti ja odottaa innolla uuen kappaleen alkua miun elämässä.

-x-

Osa elämää

   Suru on kummallinen asia. Se on olennainen osa elämää. Väistämätön. Ja se tiedetään kyllä. Pienestä asti meitä on tietyllä tapaa opastettu, että suru ja menetykset kuuluu elämään, eikä niitä voi välttää.
   Silti surun osuessa kohdalle, sitä ihmettelee miten paljon se voi sattua. Suru voi olla pientä ja pinnallista, haikeeta, jopa iloista joskus. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Se voi myös olla niin musertavan syvää, että tuntuu ettei sitä jaksa. Että se musertaa alleen, kun kaikki pienetkin asiat tuo muistoja mieleen ja samalla sen surun.
   Suru kuitenkin vahvistaa meitä. Ilman surua myö ei oltais kokonaisia. Eikä meidän tarvitse surra yksin. Aina on joku joka on tukena. Kunhan antaa toiselle mahdollisuuden olla tukena.
   Mie oon yhä äärettömän surullinen ja joka päivä jokin pieni asia muistuttaa miuta ja tuun surulliseks. Ja se suru on musertavaa. Se sattuu. Sitä vaan toivois, että se menis pois. Tiiän, et se ei kuitenkaan tuu menee pois vielä pitkään aikaan. Uskon, et se ei katoa koskaan ihan kokonaan. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Ja mie opinki, vielä joku päivä. 

-x-

Horoscope

I wanted to do something different so I thought I'd do a post in English :D And I wanted to do post about my horoscope which is Cancer. So here you go. Enjoy!

*All of these images are from Pinterest*

 -x-

Hyvää matkaa.

Vuodenvaihde tuntuu oudolta. Enkä tarkota nyt sitä, et ompas vuos menny nopeesti. On vaan tosi epätodellinen olo.. Jopa tyhjä.
   Menetin tän vuoden loppupuolella miulle tärkeän henkilön. Yhen ehdottomasti tärkeimmistä. Hää opetti miulle kaikkea. Miten pyöräillä. Miten tehä origamilintuja (tosin muistan enää vain pääskysen). 
   En muista koskaan riidelleeni kyseisen henkilön kanssa. Kuitenkin kuulemma joskus on sitäkin tehty, vaikken itse muistakaan. Hän tuki miuta mihin ikinä ryhdyinkin. Sanoi silti myös mielipiteensä miun päätöksistä huolimatta. Oli se sitten puolesta tai vastaan. Ja hyväksy aina, et ne oli loppujen lopuks miun päätöksiä. Hää oli rakastava, ymmärtäväinen, rohkaiseva. Ehkä myös hieman lellivä miuta kohtaan. Olinhan hänen esikoisensa ja pitkään ainoa lapsi.
   Tuun aina muistamaan kuinka, monia vuosia sitten, hän oli palannut työmatkaltaan Suomeen, ja olin menossa viikonlopuksi hänen luokseen. Autosta päästyäni riensin ovelle ja hänen avatessaan oven, parahdin itkuun. Hän oli leikkauttanut hiuksensa, ajan puutteen vuoksi, aivan lyhyiksi. Järkytyin siitä niin kovin, sillä hänellä oli aina ollut samanlainen kampaus. Tai no, niin kauan kuin muistan. Sen jälkeen hän ei hiuksiaan leikauttanut. Ainakaan muuten kuin normaaliin tapaan. Parhaimmat lapsuusmuistoni liittyvät häneen ja tuohon lapsuudenkotiin. Vuosien kuluessa hän oli yhä läsnä samankaltaisissa muistoissa, mutta paikka vain vaihtui.
   Kaikki kuitenkin tapahtui liian nopeasti. Puolessa vuodessa. Hän tuli takaisin pitkältä työmatkaltaan katsomaan valmistujaisiani ja pian hän olikin sairaalassa. Luulin, että kokisin vielä monta muistoa hänen kanssaan. Monia mökkikesiä. Kävelyn yhdessä alttarille. Lapsen syntymän. Olen surullinen, että hän jää niistä hetkistä paitsi. Etten saa kokea niitä hetkiä hänen kanssaan. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että nyt hänen on hyvä olla. Ainakin uskon niin. Ja tietyllä tavalla hän on yhä läsnä.

   ~fly me to the moon & let me play among the stars~

   Hyvää matkaa, rakas iskä.

-x-