Minä lähden Pohjois-Karjalaan.

   Kuten otsikosta saattaa käydä ilmi, niin olen tosiaan lähdössä Pohjois-Karjalaan, Joensuuhun. Muutan sinne viikonlopun aikana ja ensi kuussa miulla alkaa työt Joensuun Kukkatalolla ^_^.

   Pääsin tosiaan Joensuun Kukkatalolle oppisopimuskoulutukseen. Miulla kun ei oo minkäänlaista aiempaa koulutusta alalta, niin miun pitää ensiks käyä puutarhurin perustutkinto. Sitten sen jälkeen pääsen suorittamaan floristin ammattitutkintoa! Oon niin innoissani!! Floristina olo on ollu miun haaveena ala-asteelta lähtien. Pienenä en tosin tiennyt floristi-sanaa, mutta tiesin haluavani olla kukkakaupassa töissä.

   Nyt enää pitäs saaha tää muutto alta pois. Alan kyl jo pikkuhiljaa olee iha täynnä koko muuttoo >-<. En oo siis aikasemmin muuttanu kaupungista toiseen. Oon muuttanu vaa Lappeenrannan sisällä.

   Vaikka muutto vähän käykin hermoille, ni on tää silti myös aika haikeeta. Oon asunu koko pienen ikäni Lappeenrannassa ja nyt kun lähdön hetki lähestyy, ni huomaan itteni olevan surullinen. Olo on tosi haikee, kun ajattelee täältä pois muuttoa.

   Tottakai oon samalla tosi innoissani maisemanvaihdosta. Saa uutta näkökulmaa elämään ja tutustuu uusiin ihmisiin. Mitään järkyttävää kulttuurishokkiakaan ei pitäisi tulla, koska muutan kuitenkin Karjalasta toiseen :D. Sellasista selkeistä eroista tulee ekana mieleen rieska xP. Kun ainakin oman perheen kesken, täällä Etelä-Karjalassa, rieska on aina ollut se sellainen limpunnäköinen leipä. Pohjois-Karjalassa taas rieskalla tarkoitetaan enemmän sellaista lepuskannäköistä leipää. Enköhän mie tuosta kuitenkin selviä ;D.

Tässä tuleva työpaikkani!

Ensimmäinen miun tekemä kimppu \(^.^)/

Sitten pari kuvaa muistakin kimpuista mitä tein :3

Seuraavat kolme tein Häämessuja varten :)

Tää on miun suosikkikohta Joensuuhun ajaessa (tai sieltä lappeenrantaan). Mie vaan tykkään tosta kyltistä nii paljo :D

 Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tää teksti ja odottaa innolla uuen kappaleen alkua miun elämässä.

-x-

Osa elämää

   Suru on kummallinen asia. Se on olennainen osa elämää. Väistämätön. Ja se tiedetään kyllä. Pienestä asti meitä on tietyllä tapaa opastettu, että suru ja menetykset kuuluu elämään, eikä niitä voi välttää.
   Silti surun osuessa kohdalle, sitä ihmettelee miten paljon se voi sattua. Suru voi olla pientä ja pinnallista, haikeeta, jopa iloista joskus. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Se voi myös olla niin musertavan syvää, että tuntuu ettei sitä jaksa. Että se musertaa alleen, kun kaikki pienetkin asiat tuo muistoja mieleen ja samalla sen surun.
   Suru kuitenkin vahvistaa meitä. Ilman surua myö ei oltais kokonaisia. Eikä meidän tarvitse surra yksin. Aina on joku joka on tukena. Kunhan antaa toiselle mahdollisuuden olla tukena.
   Mie oon yhä äärettömän surullinen ja joka päivä jokin pieni asia muistuttaa miuta ja tuun surulliseks. Ja se suru on musertavaa. Se sattuu. Sitä vaan toivois, että se menis pois. Tiiän, et se ei kuitenkaan tuu menee pois vielä pitkään aikaan. Uskon, et se ei katoa koskaan ihan kokonaan. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Ja mie opinki, vielä joku päivä. 

-x-

Horoscope

I wanted to do something different so I thought I'd do a post in English :D And I wanted to do post about my horoscope which is Cancer. So here you go. Enjoy!

*All of these images are from Pinterest*

 -x-

Hyvää matkaa.

Vuodenvaihde tuntuu oudolta. Enkä tarkota nyt sitä, et ompas vuos menny nopeesti. On vaan tosi epätodellinen olo.. Jopa tyhjä.
   Menetin tän vuoden loppupuolella miulle tärkeän henkilön. Yhen ehdottomasti tärkeimmistä. Hää opetti miulle kaikkea. Miten pyöräillä. Miten tehä origamilintuja (tosin muistan enää vain pääskysen). 
   En muista koskaan riidelleeni kyseisen henkilön kanssa. Kuitenkin kuulemma joskus on sitäkin tehty, vaikken itse muistakaan. Hän tuki miuta mihin ikinä ryhdyinkin. Sanoi silti myös mielipiteensä miun päätöksistä huolimatta. Oli se sitten puolesta tai vastaan. Ja hyväksy aina, et ne oli loppujen lopuks miun päätöksiä. Hää oli rakastava, ymmärtäväinen, rohkaiseva. Ehkä myös hieman lellivä miuta kohtaan. Olinhan hänen esikoisensa ja pitkään ainoa lapsi.
   Tuun aina muistamaan kuinka, monia vuosia sitten, hän oli palannut työmatkaltaan Suomeen, ja olin menossa viikonlopuksi hänen luokseen. Autosta päästyäni riensin ovelle ja hänen avatessaan oven, parahdin itkuun. Hän oli leikkauttanut hiuksensa, ajan puutteen vuoksi, aivan lyhyiksi. Järkytyin siitä niin kovin, sillä hänellä oli aina ollut samanlainen kampaus. Tai no, niin kauan kuin muistan. Sen jälkeen hän ei hiuksiaan leikauttanut. Ainakaan muuten kuin normaaliin tapaan. Parhaimmat lapsuusmuistoni liittyvät häneen ja tuohon lapsuudenkotiin. Vuosien kuluessa hän oli yhä läsnä samankaltaisissa muistoissa, mutta paikka vain vaihtui.
   Kaikki kuitenkin tapahtui liian nopeasti. Puolessa vuodessa. Hän tuli takaisin pitkältä työmatkaltaan katsomaan valmistujaisiani ja pian hän olikin sairaalassa. Luulin, että kokisin vielä monta muistoa hänen kanssaan. Monia mökkikesiä. Kävelyn yhdessä alttarille. Lapsen syntymän. Olen surullinen, että hän jää niistä hetkistä paitsi. Etten saa kokea niitä hetkiä hänen kanssaan. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että nyt hänen on hyvä olla. Ainakin uskon niin. Ja tietyllä tavalla hän on yhä läsnä.

   ~fly me to the moon & let me play among the stars~

   Hyvää matkaa, rakas iskä.

-x-

Postcrossing

Aattelin kertoo vähän yhestä miun harrastuksesta. Kyseessä on siis postcrossing :)

Postcrossing on käytännössä postikorttien lähettämistä satunnaisille henkilöille eri maihin. Ensiks pitää rekisteröityä postcrossing.comin sivuilla. Ja se on siis täysin ilmasta. Sen jälkeen voi alkaa lähettää postikortteja ympäri maailmaa. Alat itse saamaan kortteja, kun oot ensin ite lähettänyt kortteja. Kortti kortista siis ;)
   Järjestelmä arpoo siulle toisen satunnaisen käyttäjän ja antaa siulle kyseisen käyttäjän osoitteen, jonka hän on sinne laittanut. Jokaiseen korttiin on myös oma tunnistenumero (ID), joka pitää AINA kirjoittaa lähetettävään korttiin. Ilman sitä korttia ei voi rekisteröidä järjestelmään ja on kuin se ei olisi koskaan tullut perille. Muuten korttiin voikin sitten kirjoittaa melkein mitä vaan. Ei tietenkään mitään törkyyksiä, vaan ollaan kaikki asiallisia ihmisiä, eikös? Ja kortteihin kirjoitetaan lähinnä englanniksi, ellei nyt satu osaa just sitä kieltä, minne se kortti on menossa.
   Lähes kaikilla on profiiliinsa kirjotettuna minkälaisii korttei suosii tai mist tykkää ja joskus on ehotuksii mitä vois korttii kirjottaa. Miun profiilin voi tsekata täältä. Ite pyrin lähettämään aina sellasen kortin, mitä on pyydetty ja kirjottelen niihi sen mukaa mitä kenenkin profiilissa lukee. Esimerkiks joku voi pyytää kirjottaa tervehyksen lähettäjän äidinkielellä (usein käännöksen kanssa) tai vaikka kertomaan asuinkaupungistaan lyhyesti. Voi toki lähettää myös tyhjän kortin tai sellasen, missä lukee vaa "Happy postcrossing!" etc. Ite henkilökohtasesti tykkään ku korttiin on kirjotettu vähä enemmä :D

Se siitä yleisestä sepityksestä. Seuraavaks mite mie aloin postcrossaa.

Aloitin yli kaksi vuotta sitten postcrossingin, josta olin kuullut ystävältäni. Kiinnostuin siitä, koska rakastan sitä, kun saa postitse postikortteja tai kirjeitä (muitakin kuin laskuja siis). Postcrossingin kautta saa pääasiassa postikortteja, mutta halutessaan sieltä voi saada myös kirjekavereita, kuten miulla esimerkiksi on. Itse oon tällä hetkellä lähettänyt 106 korttia ja vastaanottanut 106 korttia. Joskus on mennyt pidemmänkin aikaa (tyylii puol vuotta *köh köh*), ennen ku oon taas alkanut lähetellä kortteja. Oon lähettänyt kortteja 27 eri maahan ja saanut kortteja 25 eri maasta.
   Eksoottisimmat maat mihi oon lähettäny täl hetkel korttei on varmaankin Intia ja Etelä-Korea. Ja sit taas Serbia ja Malesia on eksoottisimpii maita, mist oon vastaanottanu korttei :D. Näteimmät postimerkit tulee miu mielest Kiinasta, Japanista ja Ranskasta :) Sit täs lopus on viel kuvii muutamasta miu lempipostikortista, jotka oon saanu postcrossingin kautta.

Tää on tietenkin yks miu suosikeista, koska Doctor Who <3

Ja tää, koska One Piece (* ^*)

You get the point ;)

Tää oli toinen kortti, jonka sain postcrossingista ja tää on miusta vaan niin kaunis!!

Tykkään aasialaisesta kulttuurista, mikä on osasyy, miks tää on miu suosikkeja :)

Täs on vaa nii loistava teksti ;D

Siinä oli siis tosiaan vaan osa suosikeista, en jaksanu kaikist ottaa kuvaa :D

-x-