Miuta on sanottu kiltiks käytännössä nii kaua ku
muistan. Enemmän ehkä kuitenkin murrosiästä tähän päivään. Kilttinä siinä mielessä, ettei
haluu pahottaa toisen mieltä tai saamaan toista surulliseks, hämmentyneeks,
ärtyneeks. Oon useesti myöntyny toisten päätöksiin, vaikken ois ite ollu
asiasta samaa mieltä, ihan vaan, ettei toinen pahottais mieltään. Äiti useesti sanoo, että oon joskus liiankin kiltti, ja nykyää ymmärrän ehkä mitä äiti sillä on tarkottanu.
Oon pikkuhiljaa kehittäny itelleni tapaa olla eri mieltä asioista ja tekemisistä, vaikka
miun mielipiteet sit pahottaiskin toisen mielen. Oon kuitenkin pyrkiny sanomaan
ja esittämään asiani asiallisesti, enkä niin, että toisesta tuntuis miun
väheksyvän kyseisen henkilön mielipidettä. Tietenkään tässä ei aina onnistu. Pahoittelut
siitä.Käytännössä tää muutos on tapahtunu ensimmäisenä miulle läheisten ihmisten kanssa. En enää niin usein mee muitten mukaan ku lammas narun perässä. Sit kuitenkin.. välillä.. kun toimin "vastoin miun kiltteyttä", saan siitä hirveesti lokaa niskaan. Tai ainakin siltä se tuntuu. Ihan ku kaikki olettais, et "no sehän on vaan toi Emmi, joka suostuu kaikkee ja kantaa kaiken harteillaa". Ja sit ku pistänki vastaa, tai piän oman pääni jostai asiasta, ni oonki yht'äkkii töykee ja ajattelematon.
Kyllä, myönnän, etten todellakaan aina osaa selittää järkevästi miks sanoin tai tein jotenkin. Toimin tosi vahvasti tunteitteni mukaa, sydämeni mukaa. En välttämättä osaa itellenikää järkeistää, et miks. En oo kokenu sellasta tarpeelliseks, koska luotan miu tunteisiin.
Kuitenkin tässä ajassa missä myö eletää, vaaditaan yllättävän paljon ajatusten ja tekojen järkeistämistä. Miksi ajattelet noin tai miksi teet noin. Ja joo, ymmärrän senkin, et mielipiteitään pitää osata perustella, MUTTA. Ootteko kuullu sellasesta asiasta ku gut/instinct. Kun on vaan "jokin tunne" jostakin asiasta. Sitä ei pysty välttämättä selittämään. Se on jotenkin alitajuista. Intuitiivista.
Sellasia asiat miulle useesti on. Vaikka kyllä mie silti niistä osaan murehtia ja märehtiä jo kaikki maholliset vaihtoehot, ennen ku ne ees tapahtuu. Ja siin onki yks toine juttu, mitä työstän itessäni parhaillaan. Oon aina ollu jonki verran miellyttämisen haluinen ihminen ja vasta viime vuosina oon tajunnu, et miun ei tarttee miellyttää kaikkia. Loppujen lopuks en voi vaikuttaa siihe, jos oon jonku mielest maailman hirvein ihminen. Ja koska en voi vaikuttaa siihe vaik tekisin mitä, ni miks käyttäisin siihe miun voimavaroja. Mitä mie sillä saavuttaisin? Eihä se lopulta oo miulta pois, jos joku ei pidä miusta.
Nyt miulta alkaa kadota se lanka, minkä takii alotin kirjottaa näitä ajatuksii ylös. Lopetan tän siis nyt tähän. Kiitos ja kumarrus.
Kirjotin tän tekstin itseasias jo aikoja sitten, mut tää oli vaa jääny pyörii tonne luonnoksii. Nyt sit onki yks toine teksti luonnoksena ajan x, koska koin, et miun pitää eka julkasta tää pois alta. It is what it is ¯\_(シ)_/¯
-x-
